Tämän blogin tarina alkaa satoja tiskivuoroja sitten avocadopastan ääreltä. Pastan joukossa, runsaasti suolatun veden pinnan alla kupli myös orastava romanssi, sekä lupaus loputtomasta seikkailusta uusien makujen maahan. Useita pohjaan palamisia ja lässähtäneitä taikinoita sekä unohtumattomia illallisia ja täydellisen kosteita mutakakkuja myöhemmin, on seikkailu johtanut yhteiseen kotiin, yhteisten patojen ääreen yhä uudelleen.

Keväällä 2016 sain idean koota kaikki noiden patojen ääressä toimiviksi todetut reseptit yksiin kansiin, paksuun mustaan vihkoon, jonka kannessa luki ”Notes from my kitchen table.”  Päivitin kirjaa kuukausien ajan ahkerasti sitä mukaa kun testattavien reseptien pinkasta (sekä suoraan allekirjoittaneiden stetsonista) vedettiin yhä uusia ideoita. Teippasin innolla myös kuvia kirjaa koristamaan. Lopulta kirja tulisi vastaamaan ikuisuuskysymykseen ”mitä syötäis?” Naurettava ajatus, vai mitä? Miksi kerätä kaappiin tomuttumaan reseptejä, jotka ilolla jaamme ystävien kesken ja jotka lisäksi maistuvat hyvältä?

Näin sai alkunsa Papupata.

Kuten yläpuolisesta varmasti huomaa, emme ole ammattikokkeja. En ole varma, teemmekö edes kunniaa sanalle harrastelijakokki, mutta testaamme rohkeasti lähestulkoon mitä vaan toivoen hittejä ja huteja pelkäämättä. Hitit jaamme kanssasi täällä blogissa sellaisessa muodossa, että kuka tahansa pystyy ruoan toteuttamaan. Lopulta idea on kuitenkin sama kuin alun perin: ohjeita hyvään, ravitsevaan ruokaan jaettuna ystävien kesken, jottet enää koskaan joutuisi miettimään, mitä syötäis.