Kyllä tuo minun oman elämäni harmaalla macbookilla ratsastava uljas prinssini on melkoisen elämäntapamuutoksen saanut läpikäydä kun on tämmösen sutturan kanssa pistänyt hynttyyt yhteen. Ja eipä sillä, on tässä sutturankin elämäntavat muuttuneet kun järkeä (lue: ikää ja ryppyjä) on tullut lisää. Rehellisesti sanottuna en vielä pari vuotta sitten olisi uskonut tuon pikeepaitahaarniskaisen silloisen miehenalun kanssa käyväni keskustelua siitä, kuinka hyviä kukkakaalitortillat on tai siitä, kuinka ei olla ostettu lihaa kotiin niin pitkään aikaan ettei edes muistettu, milloin olisi moista viimeksi tehty.

Mut älkää hei ymmärtäkö väärin: mulle on ihan yks hailee, mitä tuo mieheke suuhunsa laittaa. Meidän auvoisa yhteiselo kun toivottavasti perustuu jollekin aivan muulle (terveisin nimimerkki Huolestuttavia määriä hummusta päivässä). Niinpä tuon lihanostokeskustelun päätteeksi ukko pisti ranttaliksi ja kipaisi kaupasta kinkkueväät. Ja lihaa tai ei, näissä croissanteissa on kyllä taas melkoinen neronleimaus, johon luulisin meistä vain toisen kykenevän. Näillä nimittäin ratkeaa niin lasten syntymäpäivien kuin aikuisten illanistujaistenkin snack-tarjoilut kun valitsee kinkkunsa ikäryhmän mukaan. Täytynee alkaa hieroa vegeversiota!