Seuraa jälleen yksi tunnustus (en käy terapiassa, joten jaan nämä kaikelle kansalle täällä). Nyt ollaan edetty niin pitkälle, että on aika puhua lapsuudesta. Minulla oli nimittäin lapsena joskus niinkin onnellinen tilanne, että isälläni sattui olemaan arkivapaita keskellä viikkoa, ja minä ainoa alle kouluikäinen lapsi eli jäimme isän kanssa kaksin koko päiväksi! Se oli aina yhtä maagista, ja tärkeä osa siitä oli se, että minä sain valita ruoan (käytin tuolloin termiä ”kulinaarinen nautinto” ymmärtämättä yhtään, mistä puhuin ja miksi se herätti aikuisissa huvitusta). Valintani oli lähes poikkeuksetta meksikonpata (siitä valmispussista) tai hernekeitto (suoraan purkista). Tämä oli vielä muutama vuosi ennen kuin rakastuin pohjattomasti lihapullakastikkeeseen (se purkkikama) ketsupilla.

Mutta miksi siis kerron tämän nyt? No, viime viikolla vietettiin naistenpäivää, joten sain valita kaikista maailman ruoista, mitä sinä päivänä syötäisiin. Päädyin valitsemaan papukeiton, jonka kokkasin itse. Tarinan opetus: kun joku antaa sinun valita ruoan, valitse bibimbap, burgerit, nachot tai mikä vaan, mikä ei tule purkista tai vaadi sinulta kokkaamista!