Kaurarouheen kanssa kävi vähän silleen, niin kuin aina joskus käy, että pyörittelin pakettia kädessäni kaupassa noin puolisen vuotta sitten, kun meillä ei ennen tällaista ollut syöty. Päässäni syntyi ajatus kauraton tekemisestä – eli siis kuin risottoa, mutta kaurasta. Kotiin päästyäni nostin kaurarouhepaketin kuivamuonien joukkoon kaappiin, ja unohdin sinne. Nyt, puoli vuotta myöhemmin ja autuaasti koko rouheen välillä unohtaneena, törmäsin pussiin taas järjestellessäni paikkoja (tämä kertonee jotain siivoussyklin tiheydestä meidän keittiössä..), ja päätin viimein kokeilla, mitä rouheesta saisi aikaiseksi. Ei silti syntynyt kaurattoa vieläkään, vaan syntyikin ihanan syksyinen kaurarouhepuuro.