Muistan lapsuudesta sen, kun Stockmann tuli Ouluun ehkä 2001 tai 2002. Silloin Oulun ysärilamasta toipuva keskusta oli pelkkää Anttilaa, eikä suurissakaan ruokakaupoissa valikoima ollut lähelläkään sitä, mitä se nykyisin on pikkumarketeissakin. Ja siksi rakastin käydä vanhempiani mukana ruokaostoksilla nimenomaan Stockalla, koska Stockalta tarttui aina mukaan kaikkea jännää, kaikkea sellaista, mitä ei ikinä ennen oltu kokeiltu. Jostain syystä muistan elävästi, kun kerran tällaisella retkellä hypistelin äidin kanssa keittobanaania, ja me ihmeteltiin yhdessä ääneen, että mitähän tuolle pitäisi tehdä, keittää vai. Meni yli 15 vuotta, että keittobanaani lopulta päätyi mun mukana kotiin asti ja vaivauduin ottamaan selvää, mitä sille pitää tehdä. Ainakin tiedän, mitä ensi kerralla kokkaan, kun mun äiti tulee kylään.