Tänä vuonna ei ole paljon tarvinnut ihmetellä, tuleeko se syksy sieltä vai ei; kaupan hyllyt on täynnä kurpitsaa, vettä sataa kaikkina aikoina päivästä ja Linnanmäki pelottelee lapsia mainoksillaan. Näistä ilmiöistä kahdesta ei juuri riemuun pääse repeämään (ellei sadetanssimuuveja halua syystihkussa hioa), mutta kurpitsan voi kantaa keittiöönsä kotiväen riemuksi.

Jo viime syksynä mietimme, että nyt kun Suomesta melko laajalti erilaisia kurpitsoja saa, pitäisi varmaan keksiä, mitä niille tekisi. Se sitten kuitenkin vähän jäi. Klassikko. Kanadassa vietetyn ajan synnyttämän pumpkin loven innostamana kuitenkin rohkaistuin tänä syksynä yrittämään uudelleen. Aloitin vähän tällain varovasti ja helpolla reseptillä, tosin en tehnyt keittoa, kuten ilmeisesti kaikki muut myskikurpitsan kokkaajat tuntuvat tehneen. Mutta onnistui, joten eiköhän tätä uskalla jatkossakin kantaa kotiin. Josko vaikka se keittokin ennen pitkää syntyisi!